Buzzador- Dansukker hyytelösokerit

Ei enää liivatetta! Aivan huippuhyvä tuote tuli testaukseen Buzzadorin kautta. Nyt on jälkkäreiden tekeminen vieläkin helpompaa kuin aikaisemmin.

Nyt pitäisi vaan jaksaa odottaa hyytymistä...

Tauko tekee joskus hyvää

Niin se vain on, että pieni tauko tekee joskus todella hyvää. Näin on tapahtunut nytkin.

Tauko blogista, tauko ompelusta, tauko käsitöistä.

Nyt virtaa ja energiaa riittää. Ehkä osa syystä johtunee siitä, että työelämä pätkää on 5 päivää jäljellä ja taas on aika toivottaa tervetulleeksi uusi poika meidän joukkoon :) Blogin otsikko pitää yhä edelleen paikkansa.

Uudelle tulokkaalle olen ommellut jotain omaa. Ottobren kaavoilla potkuhousut, kietaisupaidan ja potkupuvun. Suloisia - eikö?

Kangasvaraston siivous

Nyt on aika siivota kangasvarastoa.

 

Tein lupauksen itseni kanssa, että mitään ei saa tilata ennenkuin kaapissa on tilaa...

 

Ensimmäisenä kaksosille valmistui pehmeästä velourista hupparit. Vuori trikoo.

Sitten tuhottiin kuluneita farkkuja ja kaappitrikoista kahdet 3/4 hihalliset paidat. Farkkuihin tein kaavasta poiketen vyötärölle resorin. Omasta mielestäni ovat paljon mukavammat päällä kuin napillinen farkkuinen vyötärölista.

 

 

sitten täytyy siirtyä vanhempien poikien vaatetukseen seuraavaksi...

 

Heidi

Pieni tytöntylleröinen

Pienelle tytölle vietiin pieniä tuliaisia. Esikoiseni suunnitteli ja valitsi kankaat koira pehmoon.

 

Voi, että ne vauvat on vaan niin suloisia!

 

 

 

 

 

Heidi

Pienelle tytölle.

Näistä hetkistä nautin kovasti. Kun saan luoda jotain vaaleanpunaista, lilaa, jotain tytölle.

 

Nämä hetket ovat harvassa.

 

Tämä takki valmistui poikien serkkutytölle.

 

Aivan mielettömät värit löytyivät vanhasta kankaasta kangaslaatikon pohjalta.

Vappua ja lämmintä päälle

Oli aika päivittää isompien poikien vaatevarustusta. Perinteeksi on jo muodostunut jokakeväiset uudet pipot.

 

Tällä kertaa oli todella vaikeaa löytää heidän kategorioihinsa sopivia kankaita. Taitavat tulla äitiinsä pukeutumisen suhteen. Värien pitää sopia yhteen niin boxereiden kun sukkienkin kanssa :)

 

 

Oikein ihanaa vappua. Illalla paistellaan munkkeja

Heidi

1v ja 3 kuukautta täyttä rautaa!

 

Näin meillä mennään. Vanhempi työntää nuorempaa, nuorempi työntää vanhempaa. Autot ja jääkiekko täyttävät meidän elämän.

 

Vihdoin saan taas ommeltua ja pojille tehtiin jo kaapista löytyneestä kankaasta paidat. Oon ollut aina superhuono housujen ompelija joten housut on kyllä leikattu, mutta ompelua odottamassa. Jotenkin onnistun tekemään niistä aina maagisen leveitä ja huonosti istuvia.

 

Pojista alkaa koko ajan enemmän löytymään eroavaisuuksia. Kun toinen on joustava ja luova, on toinen käskevä ja peesaaja :) Katsotaan sitten miten jatkossa nämä roolit jakautuvat.

 

Odotan kovasti kevättä ja moottoripyöräkauden alkua. Varastossa on isälle ostettu isänpäivä (+koko vuoden lahja) jota päästään toivottavasti pian ajamaan. Nahkahousut on jo ostettu , mutta takki ja kypärä vielä puuttuu.

 

Kevättä odotellen,

 

Heidi

Hiihtoloma, hiihtoloma, hurraa!

 Näin reilun kuukauden töiden teon jälkeen on erittäin ihanaa siirtyä lomalle.

Lomareissu kohdistuu pohjanmaalle jossa vieraillaan serkkujen ja tätien luona. Huomenna piipahdamme isovanhempieni kotona. Voi miten odotankaan tuota tapaamista.

 

Ystävillemme on syntynyt nyt paljon vauvoja (onneksi). Omat poikani ovat myös innostuneet käsillä tekemisestä ja ompelusta. He suunnittelivat ja minä ompelin vauvalahjat näille vastasyntyneille. Ylhäällä esikoisen suunnittelema ja alapuolella meidän 4-vuotiaan näkemys unikaverista.

 

Aivan mielettömän hauskaa oli näitä yhdessä tehdä. Pojat siis piirsivät ja valitsivat kankaat, minä illalla ompelin  kaverit kasaan. Suosittelen kaikille! Miten ihania isopäitä näistä tuli.

 

Hyviä hiihtokelejä!

Mustaa ja valkoista

Mä menen sinne minne mun velikin menee.

Kaikki tehdään yhdessä. Kuljemme taloa ympäri peräkkäin. Annamme toisillemme pusuja.

Välillä kaikki on näin hienosti. Tulee kuitenkin nykyään niitä hetkiä kun on pakko saada juuri se mikä toisella on. Vähissä on kuitenkin näiden poikien kinastelut.

Olen iloinen kaksosistani. Olen hämmentynyt siitä, miten on loistavaa seurata kahden pienen ihmisen kasvua samaan aikaan. Yritän olla puhumatta Te- muodossa. Miten osaisin rohkaista pieniä miehiä kasvamaan yksilöiksi ja tervejärkisiksi miehiksi. 

Nauttikaa sunnuntaista. Kelit ainakin suosivat (lumitöitäkin on mukavampaa tehdä leppoisassa ilmassa)

Heidi

Pojat 1 v ja 2 kk

 

Vuosi siihen meni. Vuosi ilman blogia, nauttien vain elämästä lasten kanssa. Muutamia ompelutöitä sain tehtyä.

 

Nyt olen taas palannut takaisin työelämään. Ompelukone surisee iltaisin, pojat pelaavat (kaikki neljä) sählyä, takassa palaa tuli. No aina ei ole näin seesteistä, mutta rauhallista kuitenkin.

 

Olen ollut yllättynyt siitä, miten kahden pienen pojan tulo meidän perheeseen kerralla on sujunut niin mutkattomasti. Pojat ovat vilkkaita mutta kehittyvät hienosti ja ovat oppineet ymmärtämään.

 

Kiitos, että hiljaiselostani huolimatta olette seuranneet blogiani.

 

Lumista viikonloppua!

 

Heidi

Hengissä :)

Hei kaikki.

Onpas mennyt aikaa siitä kun viimeksi kirjoitin. Pojat ovat jo viikon vajaa nelikuisia ja painavatkin jo lähes 7 kiloa :)

Iloa näistä pienistä herroista on ollut paljon. Vaikkakin äiti on äärettömän väsynyt. Pojat syövät rintamaitoa ja öiset imettämiset alkavat pikkuhiljaa näkymään tämän äidin kasvoilla. Energiaa pitäisi myös riittää 3 ja 5- vuotiaille isoveljillekin.

Ollaan oltu lähinnä ihmeissään siitä, miten helposti kaikki on mennytkään. Kaksoset ovat todella rauhallisia tapauksia ja olemmekin säästyneet koliikilta ja suurilta raivokohtauksilta. A-pojalla leikattiin kuukauden iässä nivustyrä , mutta muuten pojat voivat hyvin.

Hymyä riittää ja minäkin olen jo jaksanut kerran jos toisenkin istahtaa ompelukoneen ääreen. Vaatteita kun on tallessa yhdelle pojalle, muttei kahdelle. Kankaita kaapissa on tallella tusinalle lapselle, joten ei auta kun ryhtyä tuumasta toimeen. Vauvojen bodyt on loppujen lopuksi todella helppoja ommella.

Ihanaa jaksaa taas palata tänne koneelle. En ole ehtinyt / jaksanut myöskään seurata teidän arkea joten siihen kuluukin sitten aikaa kun käyn bloginne läpi. Eiköhän tämä tästä, kevätkin tulee :)

Wau , Wau ja vielä kerran Wau

Siinä he nyt sitten ovat. Äidin rakkaat pojat!

Kaikki kävi niin nopeasti.

Maanantaina aamulla menin siis käynnistykseen klo 8. Kalvot puhkaistiin klo 10 ja siitä alkoikin sitten huikea matka jonka kruunasi poikien syntymä. Säännölliset supistukset alkoivat klo 11:30 . Olin ilmaissut kätilöille toiveen epiduraalista ja sainkin sen miltein heti ensimmäisten ns kipeiden supistusten ilmaannuttua. Kuulemma gemini-äidit saavat paremmat ja nopeammin kivunlievitystä. Näin myös kävi. Siinä sitten "nautiskelin" epiduraalissa loput supistukset ja olinkin jo klo 14:00 täysin avautunut. Ehdin siis "kärsiä" niistä ns kovista supistuksista vain puolisen tuntia ja sekin meni onneksi ilokaasulla vähän siedettävämmäksi. Olin kyllä täysin unohtanut miltä ne "oikeat" supistukset tuntuvatkaan.

Kohdunsuu auki- tilanteessa ponnistamisen tarvetta odoteltiin todella kauan. Sali ehti täyttyä jo kerran kaikista miltei 20 henkilöstä, mutta mitään ei tapahtunutkaan. Synnytyksessäni huoneeseen saapuivat 3 lääkäriä jotka hääräsivät minun kimpussani, 2 lääkäriä jotka huolehtivat pojista , kätilö ja harjoittelija sekä vielä 2 x avustavat kätilöt sekä heidän harjoittelijansa.

A:n syntymä oli täynnä erilaisia tunteita pelosta kauhuun sekä kipuun ja lopulta helpotukseen. Hän oli nimittäin tulossa avotarjonnassa maailmaan. Eli huulet ja silmät edellä. Tämän huomattuaan lääkäri ilmoitti, että jos tätä lasta ei nyt saada kääntymään on tiedossa hätäsektio. Ja voi elämä, että pelästyin. Pelästyin aivan kauheasti. Koko perheen onneksi seuraavalla ponnistuksella A-vauvan pää kääntyi asentoon ja hän mahtui kääntymään niin, että luiskahtikin sitten nopeasti maailmaan.

Enpä ehtinyt sitä oikeastaan edes huomata kun yksi lääkäri tarrasi vatsaani kääntäen B-vauvan pääalaspäin, toinen lääkäri painoi häntä alaspäin ja huusi että minun tuleee ponnistaa. Minulla ei kyllä ollut enää minkäänlaisia ponnistamisen tarpeita eikä supistuksiakaan tuntunut juuri missään, mutta niin sitä vain leijonan tavoin ponnistettiin. Ponnistettiin niin, että B-poika syntyi 8 minuuttia isoveljensä jälkeen. Huh mikä homma, ajattelin! Se miltä tuntui puskea toinen "vesimelooni " ulos. Aika huikeeta! Aika huikeeta on myös se, että selvisin ilman paikkausta. Kyllä taitaa tämän vartalon kudokset venyä ties mihin asentoihin :)

Eli:
Klo 15:20 syntyi poika A ja klo 15:28 syntyi poika B. Kokoa pojilla oli A: 3295g, 49 cm ja B: 3365g, 50 cm. Isot kaverit olivat jo , joten elämä synnytyksen jälkeen on nyt helppoa kun molemmat ovat vahvoja ja terveitä. Tosin se tunne, kun kaksi lasta nappaa maidon täysiin , arkoihin rintoihin samalla aikaa...AU!

Kaikki kääntyi siis kuitenkin hyvin. B-vauva pääalaspäin, vauvojen viikot 37 paremmalle puolella ja vaakakin on kääntynyt jo huikeisiin -13 kiloa raskauden viime hetkien lukemaan.

Oikein ihanaa joulunodotusta kaikille. Minä siirryn nyt tauolle nauttimaan elämäni kaikista 4 pojasta ja tietenkin yhdestä miehestä. Miehestä jota ilman tästä ei tulisi yhtään mitään!

Olen onnellinen.

37+3

Huikeita uutisia! Eilinen käynti kontrollissa oli ehkä yksi maailman parhaista. Olen avautunut jo 4 senttiä... Jos viikonlopun aikana ei synnytys käynnisty spontaanisti niin sitten maanantai-aamuna puhkaistaan kalvot ja se on sitten menoa se.

Vauvat ovat jo reippaasti yli 3 kiloisia molemmat. Tokihan kuulemma painoarvion tekeminen on todella hankalaa tässä vaiheessa, mutta hyvänkokoisia vauvoja sieltä on tulossa.

Pitäkäähän peukut pystyssä. Minua jännittää jo nyt. Kuulostelen kroppaani koko ajan ja laskeskelen supistuksia. Supistukset ovat kylläkin vielä aika heiveröisiä, mutta niitä aina silloin tällöin tulee kohtalaisen tiuhaankin.

Palailen kun vauvat ovat maailmassa. Voikaa hyvin ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Vk 35 +

Viikolla 35 ollaan ja hyvää vauhtia tämäkin muuttuu taas suuremmaksi. Tällä hetkellä odotan , että koska tämä odotus loppuu. Valmistaudun kuitenkin myös siihen, että olen se tilastoja kaunistava äiti joka odottaa kaksosia aina laskettuun aikaan asti. MÄ EN JAKSA!!!

Eilen rakas esikoiseni vietti 5-vuotis synttäreitään. Synttärit olivat ensimmäistä kertaa ns kaverisynttärit. Ja voikun olikin hauskaa. Siinä pyödän ääressä hääri kuusi 3-5 vuotiasta pientä miestä ja yksi tyttö. 1,5 tunnin synttärit olivat todella nopeasti ohi, ehkä liiankin nopeasti.

Illan sitten "kärsin" aika kovistakin supistuksista. Niitä tuli jo jopa 12 minuutin välein, mutta loppuivat kauniisti siihen kun nukahdin sohvalle. Että se siitä sitten... Aamulla on myös supistellut aina silloin tällöin. Viime lauantaina 12.päivä pojat saivat myös ihanan tyttö-serkun! Käytiin ihastelemassa tuota pientä kauneutta tiistaina ja voi, että miten suloinen hän olikaan. Mielessä kyllä pyöri, että miten selvitä kahden kanssa? Miten osaan jakaa rakkautta molemmille tasaisesti kun he sitä tarvitsevat. Kai sen osaa sitten luonnostaan - ainakin niin uskon.

Viikolla 34

Vuodelepo oli viikolle 34 asti. Nyt siis mennään jo hyvillä päivillä, ja vauvat saa syntyä jos on syntyäkseen. Vuodelevon loputtua on olokin tuntunut paremmalta. Kelit vaan viilenevät joten pojille piti ommella lämmintä päälle. Ottobren kaavoilla valmistui hupparit. Näissä on siis tosi tiukat huput joissa kaulalle asti ulottuva reuna. Näin ollen myöskään ei kaula jää paljaaksi. Hyvän malliset tuli. Sisällä oranssissa bambua ja vihreässä collegea. Vauvoille sain kun sainkin valmiiksi peitot joissa iso-äidin neliöitä.Toisella puolella on fleeceä joten on pehmeät ihoa vasten.

Voikaa kaikki hyvin. Täälläkin voidaan niin hyvin kun pystytään.

Aurinkoisia syyspäiviä!

Nyt loppu touhuilut

Niin siinä sitten kävi. Eilinen kättärillä käynti supistuksien vuoksi pakotti minut vuodelepoon. Nyt ollaan pyörähdetty samalla viikolle 33, joten viikko makuuta ja sitten taas helpottaa.

Alla näette meille saapuneet motivaattori-lelut. Tein vauvoille mustavalkoiset pehmot Marimekon trikoista ja isommat veljet tahtoivat myös omat. Saivat itse käydä kangaskaupassa valitsemassa omat värit pehmoihin. Näistä tuli aika hellyyttäviä.
Nyt ollaan ja eletään rauhassa ja rennosti. Voikaa tekin hyvin.

Viikolle 32 pyörähdetään mallikkaasti pian

Vihdoinkin tämä viikko on koittanut. Tässä vatsaa joka vastaa käyrien mukaan nyt täysiaikaista yksiötä :) Vauvat elävät kuin viikolla 32 , mutta äidillä on kaikki viikon 40 raskausoireet. Mitään ei tee mieli syödä, närästää (taas) ja ahdistaa välillä aivan mahdottomasti. Kohta olette valmiita tulemaan. Kaikki on jo valmista...

Ultrakuulumisia

Ultrassa käyty, seuraava 4 viikon kuluttua! 4 viikon!!! Apua.. Muistelin, että joskus 30 viikon jälkeen seurannat olisivat tiivistyneet 2 viikon välisiksi. Nyt tuo aika tuntuu mahdottoman pitkältä.

Ultrassa kuitenkin kaikki tosi hyvin. A:lla painoa jo 1400 g ja B:lla 1500 g. Eli hienosti pienet kasvavat. A oli kääntynyt perätilaan, mutta vielä sillä ei kuulemma ole mitään merkitystä.

Ehdin eilen ommella pienille Marimekon "jämä" kankaista bodyt. Bodyjen seuraksi tietenkin superihanat haaremihousut. :) Ensi viikolla neuvolaan ja sitten saakin odotella taas pitkän aikaa kun näkee / kuulee vauvoja.

Nyt vaihdetaan viikolle 30 :)

Miltä nyt sitten tuntuu... Olen helpottunut. Pidän viikkoa 32 rajana, jolloin voisin hiukan hengähtää. Siihen toki on vielä muutama viikko aikaa, mutta jos vauvat nyt syntyisivät voisivat ne taas hiukan paremmin ulkomaailmassa kun viikoilla kaksikymmentä ja jotain.

Vointi on mitä on. Vatsa on mielestäni valtava. Yöt alkavat olemaan varsinaisia pyörimisen ja hyvän asennon etsimisen aikaa. Kyljellään sitä on nukuttava, mutta kun aina puutuu joko jalka tai käsi, selkään sattuu tai muuten on vain epämukavaa. Asiaa ei yhtään helpota se, että nyt useana yönä sängyn ovat vallanneet kaksi valloittavaa pientä poikaa. Näin ollen on ollut minun tehtäväni peruutella jalkatilaan nukkumaan , tai siis pyörimään.

Perinteeksi näyttää muodostuvan "kummitädin syysyllätys". Nyt kummipojalle lähtee paketissa lämmintä syksyn kylmeneviin päiviin. Toinen paidoista menee toisen naapurin pojalle kiitokseksi vauva-tavaroiden lainasta :)
Keskiviikkona ultraan. Kyllä jännittää jo valmiiksi!

Viikko 28

Vai mikä viikko nyt sitten onkaan :) Tällä viikolla ei ole mitään kontrollia. Edellisessä kontrollissa kaikki oli palautunut ennalleen. Ei siis merkkejä käynnistyvästä synnytyksestä.

Eräs kaunis päivä teki aivan älyttömästi mieli suklaata. Aikaisemmin kaikki herkut ovat aiheuttaneet sietämätöntä närästystä, mutta nyt päätin silti kokeilla taas kerran. Ja mikä onni, ei närästystä!!! Nyt on sitten suklaata palanut sellaiseen vauhtiin, notta.

Saatiin naapureilta lainaan sitteri, johon sitten ompelin uuden päällisen. Näin voidaan rettelöidä ja sotkea sitä miten halutaan, eikä tarvitse olla kovasti suojelemassa kangasta. Toinen sitteri täytyy vielä jostain löytää.