Mä menen sinne minne mun velikin menee.
Kaikki tehdään yhdessä. Kuljemme taloa ympäri peräkkäin. Annamme toisillemme pusuja.
Välillä kaikki on näin hienosti. Tulee kuitenkin nykyään niitä hetkiä kun on pakko saada juuri se mikä toisella on. Vähissä on kuitenkin näiden poikien kinastelut.
Olen iloinen kaksosistani. Olen hämmentynyt siitä, miten on loistavaa seurata kahden pienen ihmisen kasvua samaan aikaan. Yritän olla puhumatta Te- muodossa. Miten osaisin rohkaista pieniä miehiä kasvamaan yksilöiksi ja tervejärkisiksi miehiksi.
Nauttikaa sunnuntaista. Kelit ainakin suosivat (lumitöitäkin on mukavampaa tehdä leppoisassa ilmassa)
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti