Siinä he nyt sitten ovat. Äidin rakkaat pojat!Kaikki kävi niin nopeasti.
Maanantaina aamulla menin siis käynnistykseen klo 8. Kalvot puhkaistiin klo 10 ja siitä alkoikin sitten huikea matka jonka kruunasi poikien syntymä. Säännölliset supistukset alkoivat klo 11:30 . Olin ilmaissut kätilöille toiveen epiduraalista ja sainkin sen miltein heti ensimmäisten ns kipeiden supistusten ilmaannuttua. Kuulemma gemini-äidit saavat paremmat ja nopeammin kivunlievitystä. Näin myös kävi. Siinä sitten "nautiskelin" epiduraalissa loput supistukset ja olinkin jo klo 14:00 täysin avautunut. Ehdin siis "kärsiä" niistä ns kovista supistuksista vain puolisen tuntia ja sekin meni onneksi ilokaasulla vähän siedettävämmäksi. Olin kyllä täysin unohtanut miltä ne "oikeat" supistukset tuntuvatkaan.
Kohdunsuu auki- tilanteessa ponnistamisen tarvetta odoteltiin todella kauan. Sali ehti täyttyä jo kerran kaikista miltei 20 henkilöstä, mutta mitään ei tapahtunutkaan. Synnytyksessäni huoneeseen saapuivat 3 lääkäriä jotka hääräsivät minun kimpussani, 2 lääkäriä jotka huolehtivat pojista , kätilö ja harjoittelija sekä vielä 2 x avustavat kätilöt sekä heidän harjoittelijansa.
A:n syntymä oli täynnä erilaisia tunteita pelosta kauhuun sekä kipuun ja lopulta helpotukseen. Hän oli nimittäin tulossa avotarjonnassa maailmaan. Eli huulet ja silmät edellä. Tämän huomattuaan lääkäri ilmoitti, että jos tätä lasta ei nyt saada kääntymään on tiedossa hätäsektio. Ja voi elämä, että pelästyin. Pelästyin aivan kauheasti. Koko perheen onneksi seuraavalla ponnistuksella A-vauvan pää kääntyi asentoon ja hän mahtui kääntymään niin, että luiskahtikin sitten nopeasti maailmaan.
Enpä ehtinyt sitä oikeastaan edes huomata kun yksi lääkäri tarrasi vatsaani kääntäen B-vauvan pääalaspäin, toinen lääkäri painoi häntä alaspäin ja huusi että minun tuleee ponnistaa. Minulla ei kyllä ollut enää minkäänlaisia ponnistamisen tarpeita eikä supistuksiakaan tuntunut juuri missään, mutta niin sitä vain leijonan tavoin ponnistettiin. Ponnistettiin niin, että B-poika syntyi 8 minuuttia isoveljensä jälkeen. Huh mikä homma, ajattelin! Se miltä tuntui puskea toinen "vesimelooni " ulos. Aika huikeeta! Aika huikeeta on myös se, että selvisin ilman paikkausta. Kyllä taitaa tämän vartalon kudokset venyä ties mihin asentoihin :)
Eli:
Klo 15:20 syntyi poika A ja klo 15:28 syntyi poika B. Kokoa pojilla oli A: 3295g, 49 cm ja B: 3365g, 50 cm. Isot kaverit olivat jo , joten elämä synnytyksen jälkeen on nyt helppoa kun molemmat ovat vahvoja ja terveitä. Tosin se tunne, kun kaksi lasta nappaa maidon täysiin , arkoihin rintoihin samalla aikaa...AU!
Kaikki kääntyi siis kuitenkin hyvin. B-vauva pääalaspäin, vauvojen viikot 37 paremmalle puolella ja vaakakin on kääntynyt jo huikeisiin -13 kiloa raskauden viime hetkien lukemaan.
Oikein ihanaa joulunodotusta kaikille. Minä siirryn nyt tauolle nauttimaan elämäni kaikista 4 pojasta ja tietenkin yhdestä miehestä. Miehestä jota ilman tästä ei tulisi yhtään mitään!
Olen onnellinen.
