Hyvänmielen ompelua!

Vihdoinkin sain ne valmiiksi! Joistain suurenmoisesta blogista varastin idean muokata omista farkuista lapsille "uudet". Leikkasin kaavojen mukaan kankaat ja pyrin säilyttämään mahdollisimman paljon olemassa olevaa vetoketjua sekä taskun tikkauksia. Kuopuksen tummat farkut on minun farkuistani tehty ja esikoisen vaaleat farkut miehen vanhoista. Suloiset tuli, eikä kenelläkään toisella kyllä tällaisia farkkuja ole.

Farkkuihin piti myös ommella uudet paidat. Tuo autokuvioinen trikoo on farbenmixiltä ostettu jo aikoja sitten. En vain ole yllätys yllätys saanut aikaiseksi tehdä siitä mitään. Nyt alla olevat paidat sopivat kuin nakutetut päälle. ja uusien farkkujen kanssa pidettäväksi. Kaava on ottobreen uusimmasta numerosta napattu, mutta todella paljon muokattu (lähinnä kavennettu) meidän pojille.

Saanko jo muuttaa kotiin?

Katsokaa nyt!!! Siellä meidän omassa takassa palaa jo tuli. Pieni, mutta niin merkityksellinen. Voinhan minä nyt jo aloittaa pakkaamisen? Nythän varmasti voitaisiin jo siellä asua. Eikö?

Esikoinen kysyi eräsilta nukkumaanmennessä : " äiti , koska me mennään kotiin". Minähän siihen sitten vastasin, että mehän ollaan nyt kotona. Esikoinen korjasi: " ei kun äiti sinne meidän oikeaan kotiin. "

Taitaa meillä kaikilla olla jo koti-ikävä.

Viikonloppuna aion vihdoinkin mennä kirpputorille myymään rompetta ja roinaa pois. Isovanhempani tulevat Seinäjoelta asti etelään ja lupasivat vierailla "kotonamme" (lue: tontilla) Lauantai-iltana pitäisi vielä vierailla kuopuksen kummien ja heidän lasten luona.

Tunnelmallista viikonloppua. Meillä näyttäisi ainakin tulevan ihana viikonloppu

Anopille synttärilahja ja äitienpäivälahja ja .. ja... ja

Jo aikapäiviä sitten olin luvannut tehdä anopilleni lahjaksi uudet kannet opettajien kalenteriin. Teinkin ne jo kerran, vain hiukan väärillä mitoilla.

Nyt päätin vihdoin saattaa loppuun tämän pitkän pitkän projektin. Loppumetreillä myös kankaat vaihtuivat, mutta hieno tuli. :) Nyt kun ne vielä sopisivat sen kalenterinkin päälle.

Anoppini saa kirjeen varmasti keskiviikkoon mennessä joten jännityksellä odotan kommentteja.

Aurinkoista viikkoa!

Se on vihdoin ohi

Nyt on toimiston muutto onnellisesti takana! Kylläpä oli hommaa. Varsinkin siinä kun sai tehdä kohtuu paljon hommia tämän muuton eteen.

Nyt on äiti vähän väsynyt. Pojat ovat valvottaneet usein yöllä. Kuopuksella taitaa olla kasvukipuja jaloissa ja esikoinen juoksee öisin äidin kainaloon nukkumaan. Eipä siinä muuten mitään pahaa olisi, mutta kun kuopuskin sinne tahtoo toiseen kainaloon niin isän paikka on ollut muutaman kerra sohvalla.
Talo alkaa valmistua. Takka on saatu paikoilleen ja kattolevyjä kiinnitellään. Kohtahan sitä pitäisi päästä muuttamaan. "Jouluksi kotiin" on aina sanottu, mutta saas nähdä miten käy.

Ommellut olen myös. Ottanut ideoita muista blogeista. Olen käynyt siis lukemassa kaikki teidän tapahtumat, mutta ollut liian laiska ja väsynyt kommentoimaan. -Anteeksi-. Paras idea mikä löytyi oli tehdä omista hiukan risasista farkuista pojille farkut! Miten suloisia niistä tulikaan.

Kuvia näistä loppuviikosta.